päivällinen Chanelilla

Koska on olemassa aamiainen Tiffanylla, mä päätin, että mä olin päivällisellä Chanelilla. Noh, en itse asias astunut koko liikkeeseen sisään, kun tehtiin kaikkea muuta, mutta silti. Tässä postauksessa kerron tokasta päivästä Pariisissa, eli siitä päivästä, kun mentiin käymään pääkadulla. Pariisin pääkatu Champs-Elysées, tai no Avenue des Champs-Elysées on tosiaan melkein kaksi kilometriä pitkä, ja käveltiin se päästä päähän. Mutta sitä ennen tapahtu jotain vielä hienompaa.

Siinä hän on, La Tour Eiffel. On aika kaukaa otettu kuva, mutta käytiin siis tosiaan katselemassa Eiffel-torniakin. Itse asiassa viimeksi tänään tuli puhuttua Sanin kanssa, että miksi hitossa emme palanneet takaisin Trocadérolle - metropysäkki, josta siis pääsee heti tälle pienelle aukealle, aidatulle katukivetysasialle, mistä Eiffelin näkee. Meinaan, kuten näette, tuolla kaukan olisi ollut joku puistokin... Oltais saatu parempia kuvia, helkkari. Noh, ehkä ensi kerralla!

Yllä näkyy joitain tauluja tai muita sellaisia Eiffel-tornista. Mut muuten pysäytti yks matkamuistokaupustelija - mitä kyllä kaikilla Pariisin nähtävyyksillä oli - ja meinasin olla ostamatta yhtään mitään ja kävellä pois, mutta sitten päädyin katselemaan, mitä sillä oli. Satuin nimittäin ihastumaan yhteen kirkkaan pinkkiin ja kiiltävään taskupeiliin! Siinä oli kuva ainakin Eiffel-tornista ja Riemukaaresta. En edes muista, oliko siinä kolmas kuva vai ei. Sen näette joka tapauksessa paremmin sitten ostospostauksessa.

Noniin, ja sitten takaisin pääkadulle. Se oli tosiaan ihan täynnä kaikenlaisia liikkeitä. Adidas, Sephora, Chanel, Ralph Lauren, Nike, H&M, Zara, Disney Store - minne en jostain kumman syystä mennyt... - ja vaikka mitä muuta! Tietenkin esimerkiksi Adidas, Sephora, Nike ja myös Levi's oli pakko käydä läpi. Toisaalta musta Sephorassa oli lähinnä vaan ahdistavaa, oli tosi paljon ihmisiä ja ihan sairaan lämmin. Ton pääkadun toisessa päässä tuolla kaukana on Concorde-aukio, ja sitten takana on Riemukaari.

Ja tässä kuvassa näemme sen kohdan, jossa poliisi ammuttiin ihan vähän aikaa sitten - silloin siis, onhan siitä nyt jo aikaa. Ton näkeminen sai mut kyllä aika haikeaksi sinänsä, eikä mikään ihmekään. Mietittiin, että tosi outoa ajatella, että tässä me nyt vaan katotaan tätä meidän edessä. Eikä oo hajuakaan, millasta sillon oli, ku se tapahtu.

Meinasin jopa laittaa erittäin goalsin kuvan Macin liikkeen edustalta, mutta jostain kumman syystä tämä herjaa, että sen kuvan tallentamisessa on  käynyt virhe. Noh, olkoon sitten... Kuitenkin! Siellä tapasimme ruotsalaismyyjän, joka on asunut Ranskassa 3 vuotta ja puhuu kuulemma kieltä lähes perusteellisesti. Hän kuuli, kun puhuimme suomea ja tuli kysymään ihan vaan että "Suomi?" ja vastasimme Ninnan kanssa, että "Oui!". Selvisi, että hän osaa sanoa 3 sanaa suomeksi; "Moi", "Kiitos" ja "Perkelenvittu" - mun mielestä ainoat sanat, mitä suomesta pitää tietää, true story haha!

Kävin myös tänä päivänä ensimmäistä kertaa elämässäni Starbucksissa. Kai mä nyt sitten oon virallisesti white girl. Otin mansikkapirtelön, ja olihan se hyvää! Mä osasin jopa tavaa nimeni niille. Englanniksi... Nojoo! Shoppailtiin mun mielestä vielä vähän aikaa tän jälkeen, mut ei enää kauaa. Muita kuvia ei tältä päivältä ole, keskityin kauppojen katsastamiseen enemmän. Vaikka en kyllä mitään ostanutkaan. 

    Seuraava postaus tuleekin olemaan ehkä vielä pidempi kuin edellinen, koska mä otin silloin jostain kumman syystä kauhean määrän kuvia. Kyllä mä niitä seulon, ehkä siitä jopa tulee lyhyempi! Mutta mistä tällä kertaa tulee tekstiä? Sen näette myöhemmin.

eka päivä Pariisissa

26.4. mä heräsin kello 3.20. Lähtö koululta Helsingin lentokentälle olis 4.15, koululla piti olla 4.00 ja mun piti julkaista vielä kuukauden suosikit -postauskin. Olin nukkunut tietenkin vaan muutaman tunnin, kun olin niin haipeissa matkasta! Mä pystyin vaan miettimään, että ei saakeli, mä ihan oikeesti pääsen Pariisiin. Oon siis jostain syystä ihan pienestä asti ollut tosi iso Ranskafani, ja aina halunnut opiskella sitä kieltä ja päästä itse Pariisiin - tai mihin tahansa maan rajojen sisälle. Nyt nää molemmat mun pitkäaikaiset toiveet on vihdoinkin toteutuneet. Lento muuten lähti muistaakseni 9.20, tai joskus silloin, ja se kesti vähän alle 3 tuntia.

Oli mun ehkä sinänsä viel tässäkin vaiheessa jotenkin vaikee uskoo, että mä oon Pariisissa. Meillä oli ekana edessä matkalaukkujen haku, ja sitten 3 tunnin kiertoajelu ympäri Pariisia. Me oltiin saatu myös tietenkin suomenkielinen opas tälle kiertoajelulle. Tää meijän opas oli asunut Pariisissa jo 30 vuotta! Mon dieu, sanoisin.

Abouttiarallaa ensimmäinen asia, mitä meille kerrottiin Pariisista, oli se, että lähes koko ydinkeskustan rakennukset oltiin tehty tietyn ranskalaisen arkkitehdin vision mukaan.

Georges-Eugène Haussmannin siis! Musta oli tosi kaunista, että Pariisi haluttiin pitää niin sanotusti vanhannäköisenä kaupunkina. Kaikki pilvenpiirtäjät ynnä muut olivat kaupungin laidalla, tämä näkyi esimerkiksi Riemukaaren huipulta - siitä lisää myöhemmin! Ja koska pariisilaiset on kiireistä sakkia, tietenkin ne käyttää metroa 24/7. Ja me seurattiin esimerkkiä, ajeltiin joka päivä metrolla. 

Ja alhaalla pakollinen kuva Louis Vuittonin liikkeestä - ei kyllä kauhean hyvin näy, mutta piti se silti ikuistaa.

 Ylhäällä näkyy Concorde-aukio! Ja alempana joku ihme Jeesus-musikaali, u tell me.

Tässä näkyy maailmankuuluja Pariisin siltoja! Meidän piti mennä jollekin jokiveneristeilylle, joka olisi seilannut monien siltojen alta, mutta ei sitten keretty. Ehkä ensi kerralla sitten. Joka tapauksessa; kiertoajelun jälkeen majoituimme hotelliimme, Hôtel Des 3 Nation, eli suoraan käännettynä kolmen kansallisuuden hotelli. Se oli aika pieni paikka, mutta todella lähellä Republique-aukiota ja näin ollen metroakin, joten se ei todellakaan haitannut. Mä muutenkin tykkäsin siitä sillain juuri sen pienuuden takia. Saatiin muistaakseni tunti aikaa asettua, ja sitten lähdettiin metrolla Sacré-Cœurin basilikaan.

Oli se kyllä hieno ja näyttävä paikka. Kaiken lisäksi aika korkeella, kyllä siinä hetken niitä portaita käveli, mut ei siinä! Itse asiassa kaikille Pariisiin matkustaville tiedoksi: meitä vastaan tuli jotain ihmetyyppejä, jotka siis sitoo sormeen jonkun narunpätkän ja sanoo että se on lahja. Ja sitten pyytää siitä vaikkapa 20 euroa... Joo, en tiedä. Varokaa semmoisia joka tapauksessa. Sitten kun oltiin käyty basilikassa, mentiin Montmartren eli Marttyyrien vuoren portaita alas. Kuulemma must asia, mitä pitää jokaisen tehdä, kun käy Pariisissa. Niistä portaista mä en kyllä muistanut ottaa kuvaa, hitto.

Käytiin myös eräässä pienessä putiikissa tai mikä konditoria nyt olikaan, ja ostettiin macaroneja. Tietenkin, kun Ranskassa ollaan! Toisaalta mun on pakko sanoa, että mun makuun noi oli turhan imelänmakuisia. Ruskea on tietenkin suklaa, vaalea oikeassa alakulmassa on vanilja, sen yläpuolella rosé, ja sitten toi pinkki oli vissiin vadelma tai joku sellainen. Tota liilaa en nyt kuollaksenikaan muista. Mut sen mä muistan, että pinkin ja rosén söin itse, Sanille annoin vaniljan ja sitten puolitin loput kaksi Ninnan kanssa. Pakkohan niistä oli kuitenkin eroon päästä, vaikken niistä kauheasti tykännytkään.

    Oltiin siis Pariisissa tosiaan 6 päivää, ja joka päivältä ajattelin julkaista postauksen, Disneylandista kertova menee varmaan kahteen osaan ja sitten olisi vielä ostospostaus... Ajattelin myös tehdä jonkunmoisen sellaisenkin tekstin, jossa kertoisin teille, mitä kulttuurishokkeja sain ja muita hassuja kommelluksia matkalta. Joka tapauksessa: ensi kertaan siis!

pinkkiä sen olla pitää

Hei kaikki pitkästä aikaa! Oon ollut täällä blogin puolella vähän hiljaisempi, mutta nyt loppukuukaudeksi mulla on tulossa muutamia postauksia Ranskan matkasta. Oon siis tosiaan viime aikoina keskittynyt vähän enemmän kaikkeen muuhun, kuin blogini ylläpitämiseen. Kerron Pariisista sen verran, että se oli kyllä tosi kaunis paikka - ja lemppariasiani koko matkassa oli Disneyland. I will be back! Mutta niin, eilen tuli jopa käytyä Raumalla. Ja katsokaa, mitä mä löysin:

Pinkki jatkojohto - that's the dream! Ja ennen eilistä päivää en ees tienny sen olevan the dream, hah. Ja siis, rakastuin noihin flamingovaloihin ensisilmäyksellä. En kyllä oo vielä ihan varma, mihin ne laitan, mutta kyllä mä sen pian keksin. Toivon ainakin... Mitäs kaikille muille kuuluu? Onko kehenkään muuhun tarttunut hirveä MM-kisahuuma, niinku muhun joka saakelin vuosi. Toisaalta jäi vähän paha maku suuhun eilisestä pelistä, mutta ehkä huomenna menee sitten paremmin. Vastassa on toki USA, mutta yritän pysyä positiivisena, eh.