Lopetin bloggaamisen kuin seinään melkein vuosi sitten, enkä oikeastaan enää edes muista miksi. Kai syy oli se, että innostus ei yhtäkkiä enää riittänyt. Mutta nyt sitä löytyy taas! Tajusin pari päivää sitten, että oikeasti kaipaan tätä. Kaipaan kirjoittamista mun kuulumisista ja ostoksista, kaipaan sitä kun voi muokata blogin ulkoasua täysin omannäköiseksi ja kirjoittaa juuri niistä jutuista kuin itse haluaa. Itse asiassa tällä hetkellä mua kiinnostaisi melkein enemmän videoiden teko, mutta päätin aloittaa - jälleen kerran - bloggaamisen uudestaan. Musta tuntuu, että isoin syy mun blogin pitämisen lopettamiseen oli se, että mä keräsin itselleni liikaa paineita. Keksinkö mä tarpeeksi kivoja postauksia tehtäväksi, entä jos mun elämässä ei tapahdukaan mitään, josta kirjoittaa? Nyt kun liekki blogin pitämiselle on taas syttynyt, yritän pitää sen parhaani mukaan elossa - eli en enää mieti mitään tuollaista.
Ehkä isoin muutos mun elämässä, joka on vähän aikaa sitten tapahtunut, on muutto. Muutin mun ensimmäisestä kodista pois, nykyään asun äidin kanssa rivitalossa. Ollaan asuttu täällä jo kaksi kuukautta. Ei mulla itse asiassa ole ollenkaan ikävä mun edelliseen kotiin, kuten ajattelin aikaisemmin että varmasti olisi. Sanon aina, että joo, se oli mun eka koti ja se oli ihana paikka täynnä hyviä muistoja - mutta sinne niiden siellä asuttujen vuosien saatossa oli kertynyt myös ihan hirveesti niitä huonoja. Ne jotkut huonot muistot vaani mua siellä tarpeeksi usein. Eli olen oikeastaan ihan onnellinen tästä muutoksesta, tuntuu siltä, että nyt mulla aukesi ihan uusi sivu mun elämässä.
Mietin ihan samaa silloin, kun tuossa muutama kuukausi sitten leikkasin mun hiukset aika lyhyiksi. Nyt ne ovat tietenkin kasvaneet, mutta aika lyhkäiset ne ovat vieläkin. Ajattelin kasvattaa niitä ylioppilasjuhliin asti, tai sitten menen uudestaan leikkelemään. Niin pitkälle tulevaisuuteen en vielä näe.
Toinen hyvin iso muutos mun elämässä tapahtui kuukausi sitten. Mä täytin 18 vuotta! Eli olen lain silmissä aikuinen - mutta omissani ja muiden silmissä (toivottavasti) en. Ajattelin tehdä kokonaisen erillisen postauksen mun syntymäpäivästä, se oli nimittäin yksi parhaista ellei parhain päivä mun koko elämässäni ja siitä todellakin riittää kerrottavaa!
En voi sanoin kuvailla, miten oikealta tämä postauksen kirjoittaminen tuntuu. Ihan kuin olisin palannut kotiin hyvin,
hyvin pitkältä matkalta. On kieltämättä ihan parasta palata taas sorvin ääreen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti