10. syyskuuta 2016

uusia kamuja






























Nimittäin tuo leppäkerttu ja MAOL, jonka ostin juuri. Oon nyt jo sitä mieltä, että mun elämäni on pelastunut, kun sitä kuljetan mukanani kemian tunneille. Ilmeisesti oon vielä aika lapsekas, koska voin sieluni silmin nähdä miten mun silmät kirkastu kuin tuhat aurinkoa nähdessäni ton leppäkertun. En oikeastaan tiedä minkä takia, mulle vaan tuli hyvä mieli kun näin sen! Enkä mitään hämähäkkiä... Vaikka kuvassakin näkyy seittejä, en oo kauheesti hämyjä tosiaan nähnyt. Toivottavasti en näekään. Okei mutta siis! Tää viikko meni jotenkin tosi hitaasti, ehkä sen takia kun odotin joka päivä jotakin. Musta vaan tuntui siltä, että kaikki tunnit vaan mateli ohi ja naputin pulpetinkantta ja vaihdoin jalkojen asentoa ja hakkasin niitä lattiaan jatkuvasti. Nojaa, tällä hetkellä teen melkein samaa mitä koulussakin, paitsi oon kotona. Ja musiikki pauhaa taas vaihteeksi, koska oon yksin kotona.




























Ja tässä vielä kaikkien lukiolaisten jumala, ketkä lukee pitkää matikkaa ja ylimääräsiä fysiikan ja kemian kursseja. Tiedän jo nyt sen pelastavan mut monesta pulasta. Ainakin sitten yo-kirjoituksissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti