ensimmäinen

Vihdoinkin, 2017! Toisaalta tänä vuonna mä täytän 17, ja se on musta turhin ikä ikinä. No, enää puoltoista vuotta et oon 18 onneksi. Nojoo, mun on pakko sanoa; mä oon onnellinen siitä, että 2016 viimeinkin loppui. Vuosi tuntui jostain syystä pisimmältä kuin mikään muu, varmaan siks, kun musta tuntuu että se ei ollut kenellekään kauheen helppo. Eikä mulle itellenikään. Sanon suoraan, että vuoteen 2016 mun suhteen liittyy aivan tarpeeks henkistä kärsimystä ja stressiä, sekä mummun kuolemasta että koulusta ja vaikka hitto mistä. Mä päätin pari päivää sitten, että nyt kun 2017 alkaa, voin jättää kaiken paskan taakseni ja kääntää ihan uuden sivun mun elämässäni. Niin mä teenkin, ja toivon, että moni muukin "uutta sivua" "uutta lukua" tarvitseva tekee samoin. Hyvää uutta ja parempaa vuotta kaikille!